Kaikki hapsutassut toikkaroivat nyt yhteisessä blogissaan osoitteessa http://hapsutassu.wordpress.com!

Tavoitteet Finan kanssa ja niiden toteutuminen vuonna 2009…

Agility:
-siskoni ohjauksella alkeiskurssille -> toteutui!
-möllikisoihin meno -> toteutui; paras tulos yst.ot.sta :: 0-tulos, sij. 3.
-virallisten starttaus? -> pari starttia tuli otettua (ohj. Bea)
Näyttelyt:
-jos saa massaa, muutamaan näyttelyyn ->toteutui, paras sij. ERI-NUK3

…ja tässä tavoitteemme ensi vuodelle.

Agility:
-ohjauskeppeihin astuu siskoni Ella-Roosa
-serti ja kakkosiin nousu Ella-Roosan ohjauksella
-kakkosista nollatulos
-kesällä möllikisoja
-joskus ohjaajanvaihtoa Bea – Ellis -välillä
Näyttelyt:
-samaa rataa jatketaan, luokkavoittoa tavoitellaan
-treenausta satunnaisissa mätsäreissä
-Ellis handlaa

Nyt ei muuta kuin katsellaan mitä vuosi tuo tullessaan! Eilen juuri Ella-Roosan kanssa suunniteltiin kisa- ja näyttelykalenteri huhtikuulle saakka. Luvassa näyttäisi olevan 3-4 agikilpailut ja 1-2 näyttelyä.

Finakin on nyt sitten startannut viralliset agilitykilpailunsa. Kävimme cavalierien voimin sunnuntaina Tampereella hakemassa rusakolle pari hylkyä. Likka oli kyllä todella reipas ja innoissaan, mutta radoilla huomasi heti, mitä esteitä pitää vielä harjoitella oikein kunnolla. Teen nyt vain listan alle, esseemuotoon saaminen ei nyt illalla oikein suju!

PLUSSAT:
- vauhti :: se vaan on niin nopea!
- rengas :: alkeiskurssilla niin kovin ongelmallinen este, eikä mitään epävarmuutta!

MIINUKSET:
- pussi :: ei suostunut suorittamaan ollenkaan, vaan kielsi kolmesti perättäin (tätä ei ole tapahtunut koskaan ennen, eikä pussin kanssa ole ollut mitään ongelmaa! )
- keinu :: kielsi kerran, mutta suoritti sitten – aristelee vielä
- puomi :: aristelee ylösnousua, ilmeisesti yhdistää keinuun
- kepit :: itse kepit täydelliset, mutta takakulmia ja itsenäisiä sisäänmenoja harjoiteltava!

Nuo kun saadaan kuntoon, niin tytöstä on vaikka ja mihin! Asenne, tyyli ja vauhti ovat kaikki niin kohdillaan… Wautsi. Silti aiotaan käydä skabailemassa vielä tämän vuoden puolella – pakkohan se on vielä, kun minä saan olla ohjaksissa Ensi vuoden puolella puikkoihin astuu sitten Ella-Roosa, kun hänellekin hankitaan lisenssi. Mutta kokonaisuudessaan mahtavat ja hyödylliset kisat oli – ja likalta hieno aloitus!

Argh! Kirjoittelin tänne jo viime viikolla ja sain merkintäni julkaistua, mutta kun menin sitä katsomaan, niin julki ei ollutkaan tullut muuta kuin otsikko. Koko pitkä tekstini oli haihtunut kuin tuhka tuuleen!

Lyhykäisyydessään silloin yritin kertoa, että Fina voitti alkeiskurssin viimeisissä treeneissä pitämämme möllikisan hienolla nollaradalla – niin ja puoli minuuttia alle ihanneajan vieläpä! Ellis on selkeästi saanut otetta agilityyn ja ohjausta on todella mukava katsella Myös viime viikonloppuna kävimme treenailemassa – alla video, jossa harmittavasti puomin kontaktilla huolimattomuutta…

Sunnuntaina meillä onkin sitten pitkä päivä edessä, kun suuntaamme Tampereelle cavalierien agilitymestaruuskilpailuihin. Molemmilla likoilla on kaksi virallista starttia aamulla, ja jos A-radalta edes jompi kumpi saa tuloksen, jäämme odottelemaan illalla kahdeksan jälkeen alkavaa epävirallista finaalirataa. Onneksi Miikku lupasi, että hänen luokseen saa mennä kylään ja ehkä me piipahdamme sukulaisillakin pitkän odottelun aikana.

Tosiaan, Fina pääsi eilen pitkästä aikaa näyttelypuuhiin: edellisestä näyttelystä olikin kulunut päivälleen vuosi. Viime vuonna 13.9. näytelmöimme samaisessa paikassa Porvoon Suiston kentällä kuin nytkin, erona vain se, että tällä kertaa Finaa handlasi ensimmäistä kertaa virallisissa näyttelyissä Ella-Roosa itse ja hienosti handlasikin!

Fina liikkui Elliksen kanssa todella hienosti, eikä aristellut enää pöytääkään yhtään. Kehäsihteerin nostaessa vaaleanpunaisen nauhan pöydältä en pystynyt pidätellä hihkumistani ja parivaljakko rantautui kehän laidalle halien saattelemana. Erin saaneita oli neljästätoista nuoresta nartusta sellaiset kymmenkunta, kun Fina ja Ellis menivät kilpailuluokkaan. Tuomari juoksutti jokaisen koiran edestakaisin ja katseli muutamaa koiraa selvästi kiinnostuneena. Riemulla ei ollut rajaa, kun Ella-Roosalle ojennettiin keltainen nauha ja osoitettiin paikka kolmannella sijalla! <:) Arvostelu oli ihastuttavaa luettavaa:

“23 month-old female ruby. Good size and body. Excellent full dark eyes. Correct bite. Nice reach of neck. Nitting (?! ei saa selvää sanasta) on good shoulder. Correct angulation in rear. Moving well.” :: Tulos siis ERI, NUK3

Vuoden tauko on tehnyt Finalle todella hyvää, likka on saanut rauhassa kehittyä. Olisi ollut aivan turhaa juoksuttaa sitä hakemassa H:ta pitkin kevättä, kun sillä oli vielä niin babylook Ja kyllähän me viime kesänä koko vuoden edestä näytelmöitiinkin! Seuraava ja näillä näkymin tämän vuoden viimeinen näyttelyskaba käydään Hämeenlinnan ryhmänäyttelyssä, jossa Fina pieni menee jo avoimeen luokkaan… Mitä hitsiä?!

Ai kamala, kun aika menee nopeasti. Meidän pikku Finakin starttasi maanantaina jo agilityn kisauransa – ja hienosti aloittikin. Iloinen ja vinkeä ruikkeli hoiteli koko radan puhtaasti ohjauksen kannalta, joskaan ei ollut aivan nopemmillaan. Rataantutustumisessa minulle ei kehkeytynyt aivan selvää suunnitelmaa siitä, miten aikoisin toimia A-esteen ympärillä, toisin sanoen vaihtaisinko ohjauspuolta ennen vai jälkeen A:n ja miten. Improvisaatio kunniaan, ja sillä sitten h-hetkellä päädyin valitsemaan sen vaikeimman… Jatkoimme A:n jälkeen hyppysuoraa, jonka päädyn käännöksessä tein takaaleikkauksen muurille. Onnistuin ajoittamaan kuvion just eikä melkein, mutta harmiksemme muuri oli Finalle niin vieras ja korkea, että se nappasi siitä tukea heittäen päällispalikan menemään. Muurin epäonnistuneeseen suoritukseen vaikutti a) Fina on ottanut sitä vain kerran aikaisemmin, b) päällispalikoiden korkeus oli kolminkertainen oman seuran esteeseemme verrattuna ja c) muurille tultiin aika hankalassa kulmassa. Näistä voidaan pyyhkiä yli tuo pahassa kulmassa tulo, sillä takaaleikkauksella se saatiin oikaistua.

Myös puomilla oli pieniä ongelmia, sillä yllätyksekseni ylös- ja alasmenoilla ei ollutkaan alapuolella tukia, jolloin vinot lankut hypyttivät ikävästi koiran juostessa. Finalla meni ilmeisesti juuri tästä johtuen pasmat sekaisin ja pupu pöksyyn puomin ylälankulla, jossa sen jalka lipsahti ja läpsäkorva säikähti. Alas tultiin kuitenkin menestyksekkäästi kontaktit ottaen

Täytyy kyllä sanoa, että jopas oli loistava aloitus. Periaatteessa nollarata (Finahan vielä harjoittelee joitakin esteitä, joten täysin estevarma se ei vielä ole), kun kuitenkin ohjautuu aivan täydellisesti ja hyvällä vauhdilla. Jaksan hokea tätä samaa, mutta on se aina niin ihanaa nähdä, miten koira todella nauttii agilitystä! Ei niistä makupaloista, joita radan jälkeen saa. Ihanaa Tuloksena siis vitonen ja sijoitus niin ikään viides, muuten en muista, sillä hukkasin tuloslapun…

Eilen illalla oltiin puolitoistatuntinen agireenaamassa alkeiskurssin paikalla, kun ryhmä taukoilee vielä tämän viikon. Meitä omatoimitreenaajia oli paikalla kolme; minä ja siskoni nuorisomme kanssa, sekä Fanny japaninpystykorvansa Bellan ja uuden agilityohjattavan, Pepin kera. Edellinen agilityryhmä jätti ystävällisesti muutaman hyppyesteen, renkaan ja putken kentälle, joten meidän ei tarvitsi roudata enää vain puomi paikoilleen. Erityisesti Finaa varten.

Puomilla sitten aloitimmekin. Koska takana oli jo pari alkeiskurssilla hihnassa suoritettua puomin ylitystä, uskalsimme heti ottaa rusakon vapaaksi ja vedettiin sitten pelkkää puomia pari kertaa kontakteille pysäyttäen. Ella-Roosan ohjauksella kontaktit ovat vielä epävarmemmat, sillä itse sanon sen ‘odota’ aika tiukasti, jolloin tuloskin on hyvä – Saran kanssa kun olen tottunut tekemään. Mutta kyllä se siskokin ne varmasti saa varmemmiksi, kunhan opetan sille vähän suurempaa äänenkäyttöä radalla

Rengasta treenattiin taas erikseen – ja otettiin takapakkia. Kutsumalla vielä toimi taas, mutta heti vierestä ohjaten koira tyytyi kehikon ja renkaan väliin. Hm. Onneksi rengas on mölleissä yleensä vain aloituksessa, eli ei pitäisi siihen kaatua. Mutta pakko se on saada varmemmaksi.

Sisko otti Finan kanssa sekalaisia pikkutreenejä, joita en muista nyt tässä, mutta itse pyysin luvan ottaa Finskin kanssa yhden harjoitusradan tulevia möllejä varten. Rata alkoi ja loppui uhkarohkeasti renkaaseen, välissä mentiin putkea, valsseja, välistävetoja, sylikäännöksiä ja takaakiertoja. Niin ja puomi. Kyllä tuo likka hyvin ohjautuu ja kiitettävällä vauhdilla ja arvatkaas mitä: se suoritti renkaan oikealla lailla myös lopussa, jossa rengas oli osana rataa ja jouduin ohjaamaan vierestä!

Nyt on tiedossa sitten vain verkkokeppitreenejä kotipihalla, tavoitteena oikea lähtö eri kulmista sekä itsenäinen pujottelu ohjaajan sijainnista riippumatta. Mutta möllivalmiita ollaan nyt.

Jipii! Finski pääsi tänään tuuraushommiin jatkoryhmän treeneihin, kun Saralla on juoksu. Tätä ennen vaati kyllä melkoista suostuttelua, että sain Ella-Roosan antamaan Finan lainaan… Jatkoryhmän tasoa kun Fina kuitenkin on, niin siellä minun kanssani hyvin pärjäisi – kai Ellis pelkää menettävänsä asemansa Finan ohjaajana.

Oli miten oli, likka pääsi ns. tositoimiin kentälle. Se olikin muuten aika innoissaan, ainakin, jos päättelee metelistä kentän laidalla. Nuoren cavalierin haukku -jota ei muuten koskaan ennen ole juuri kuulunut- oli kamalaa rääkymistä, kuulosti kuin jotakuta vauvaa olisi vedetty jalasta tai vastaavaa. Välillä nauratti ja välillä oikein suututti, en minä ole tottunut siihen, että koira pitää tuollaista metakkaa odottaessaan. *nolous* Otimme yhteensä kolme erilaista rataa ja Finan kanssa otin sitten rengastreeniä oikein olan takaa.

Ensimmäisellä radalla teemana voisi ehkä sanoa olleen vaikeat kulmat, sillä putkeen ja pussiin tultiin hyvin kinkkisissä kulmissa, jotka Fina kuitenkin molemmat selvitti epäröimättä. Ensimmäistä kertaa Fina pääsi myös kontaktille osana rataa, kun A-este oli toiseksi viimeisenä esteenä. Alkeiskurssillakin Finalle vaikeimmaksi esteeksi osoittautunut rengas suoritettiin tälläkin kertaa kehikon sisältä, mutta renkaan vierestä, jonka vuoksi myöhemmissä radoissa kyseinen este kierrettiin.

Toisella radalla otin teemaksi takaaleikkaukset ja valssit, joita tulikin mukavasti plakkariin. Erityisesti takaaleikkauksista saimme hyvää palautetta, kuulemma olen hienosti kouluttanut agilitykoiran Muutenkin Finan ratoja kehuttiin rengasta lukuunottamatta täydellisiksi ja itse Finaa kisavalmiiksi. Onhan se, kunhan saadaan kontaktiesteet tutummiksi.

Viimeinen rata käsitteli välistävetoja, joita emme Finan kanssa koskaan olleetkaan harjoitelleet, mutta hyvin se kyllä luki minua. Yhdessä välissä olin itse aivan liian hidas, jolloin välistäveto ei onnistunut, mutta toisella yrittämällä kolme välistävetoa peräkanaa sujuivat aivan mainiosti. Nopeutta tuolla ruikkelilla kyllä on rutkasti enemmän kuin äidillään, niillä on niiiin erilaiset rakenteet. Jännä nähdä mitä tuosta vielä tulee. Sellaisia ilouutisia kuitenkin, että pitkien keskustelujen jälkeen sain luvan ohjata Finaa 17.8. ja 27.8. olevissa möllikisoissa, joista jälkimmäinen on vieläpä Loviisa-Porvoo -ystävyysottelu. Näihin lähden siis kahden cavalierin voimin. Sisko itse ottanee ensiaskelensa kisaradalla 24.8. Kotkassa järjestettävissä möllikisoissa. Vihdoinkin Finskikin pääsee agilityn makuun! Se kyllä nauttii kanssa selkeästi itse touhusta, eikä suorita rataa sen vaivaisen namipalan vuoksi. Lupaava tapaus tämä Fiina.

Käväisimme tänään nuorisomme kanssa Karhulan mätsärissä. Oikeastaan lähdimme hakemaan Rillalle kehäkokemusta, mutta samallahan sisko nappasi kätevästi koiransa mukaan

Tavalliseen tapaan pienten aikuisten luokassa koiria oli todella paljon, minkä vuoksi Ella-Roosa ja Fina saivat odotella vuoroaan kauan. Me Rillan kanssa ehdimme pyörähtää punaisten kehänkin jo ennen kuin he pääsivät edes parikehään. Lopulta tuli Finankin vuoro. Likka ei ollut tänään (liekö kuumasta säästä johtuen) oikein innoissaan touhusta, ja liike oli aika laiskaa. Sen sijaan pöydällä neiti käyttäytyi aivan upeasti – josko se pöytäarkuus sieltä pikku hiljaa alkaisi unohtua… Tuomarikin oli kuulemma antanut oikein tunnustusta pöytäkäyttäytymisestä, hienoa!

Fina jatkoi upeasti punaista linjaamme, eli päivän saldona oli kaksi punaista nauhaa. Parina kaksikolla oli jackrussellinterrieri omistajansa kera. Punaisten kehässä Fina paransi (aivan kuten Rilla omassaan) liikkumistaan, mutta siitä huolimatta jäi suuressa koirajoukossa sijoituksetta. Ella-Roosa saa nyt alkaa Finan kanssa treenimään tuota näyttelykäyttäytymistäkin, kaksijalkainen kun saisi itse olla vähän reippaampi